Kun ei, niin ei.
Tuntuu et tasta elamasta ja varsinkaan koulutoista ei just nyt talla hetkella tuu mitaan. Ughh. Olis vaikka mita tehtavaa huomiseks mut jotenkin ei vaan saa aikaseks. Ihmissuhteet junnaa paikoillaan ja tuntuu et mihinsuuntaan vaan kaantyy ni joku vieressa olija menee kumoon tai saa mustelman.
Tukkakin on nyt sopivasti kasvanu semmoseen vaiheeseen et vahan arsyttaa kun ei saa laitettua mihinkaan suuntaan mut se ei kuitenkaan oo "IHAN LYHYT" niinku pitais olla.
Joo-o. Mitenkohan naa tammoset vaiheet osaa olla niin uuvuttavia? Kokoajan vasyttaa ja tekis mieli vaan hautautua jonnekin peittojen sekaan ja antaa maailman vaan menna ohitse omaa kovaa vauhtiaan. Onnistuiskin.
Kun on ulkona viela niin kylmakin. Ja sisallakin. Ja ittessakin on vaan kylmaa sisalla. Ja ikava.
Voi etta.
Tulis jo kesa ja Suomi vastaan.